Laulava luostari

Laulava luostari

musiikin maisteri Hilkka-Liisa Vuori

Keskiajan yksiääninen kirkkolaulu tuo mieleen kiviset holvikirkot, joissa rukous ja laulu jatkuivat aamusta iltaan. Luostarien päivään kuului Jumalan ylistys käden töillä, toisia palvelemalla ja laulamalla. Keskiaikaista birgittalaisluostaria voisi hyvällä syyllä kutsua laulavaksi luostariksi Birgitan näkyjen pohjalta. Jumalan ylistämisellä laulaen oli erityisen tärkeä osuus sisarten jokapäiväisessä elämässä. Kun Birgitta suunnitteli sisarten ja veljien päivää tulevassa luostarissa, hän toivoi, että luostarin kirkossa soisi jatkuva Jumalan ylistys, päättymätön palvelus, officium perpetuum. Birgitan sanoin: ?Siitä hetkestä lähtien, kun veljien varhaisaamun laulu alkaa sisarten yhdeksänteen hetkeen saakka, ei laulu hetkeksikään lakkaa, kaikuvat äänet soivat kirkossa Jumalan ylistykseksi taukoamatta. Kun yksi kuoro lopettaa ja poistuu kirkosta, toinen heti aloittaa laulun.? Näin sisarten ja veljien ylistyslaulut muistuttaisivat enkelten päättymätöntä liturgiaa taivaallisen valtaistuimen ympärillä.

Birgitan näyissä on runsaasti ohjeita, jotka käsittelevät sisarten liturgiaa. Niiden pohjalta voidaan luoda ideaalinen kuva sisarten laulusta. Ajalleen ominaisesti Birgitta näki liturgisen musiikin osana maailman luomistyötä, ei yksittäisen ihmisen tunteen ilmaisuna niin kuin nykyään usein ajatellaan. Birgitta kuvaa näyissään harmonista maailmankaikkeutta: ?Kaikki taivaat planeettoineen tuottivat mitä kauneinta ääntä liikkeillään ja laulullaan. Sinun kunniaksesi.? Tällä musiikillisella maailmankuvalla on juurensa antiikin näkemyksissä harmonisesta maailmankaikkeudesta, sfäärien harmoniasta. Birgitan esikuvat olivat ajallisesti häntä lähempänä ja kristillisiä. Monet kristilliset ajattelijat, kuten kirkkoisä Ambrosius ja Isidor Sevillalainen kirjoittivat maailmankaikkeuden harmoniasta nimenomaan kristinuskon näkökulmasta. Sfäärien harmonia oli koko luomakunnan yhteistä ylistystä Luojalle.

Perinteisesti eri luostarilaitoksissa tärkein päivittäinen palvelus on ollut messu. Birgittalaissisarten messu liittyi musiikillisesti vahvasti tähän vanhaan traditioon, koska heidän Maria-messunsa laulut olivat kirkon yhteistä perimää. Messun musiikin kuvaus jatkaa ajatusta soivasta maailmankaikkeudesta: ?Ja näin nyt, kuinka yhdessä kirkossa maan päällä pappi aloitti messun, puettuna papilliseen kasukkaan. Kun hän oli tehnyt kaiken messuun kuuluvan ja tullut niihin sanoihin, joilla vihitään leipä, näytti tällöin minusta aivan kuin aurinko, kuu ja tähdet kaikkien planeettojen ja kaiken taivaan kanssa olisi kaareutunut, kun laulu ja valoisat, soivat melodiat alkoivat kuulua. Kyllä, siinä saatiin kuulla kaikenlaisia lauluja ja lukemattomia erilaisia instrumentteja, joiden ihanaa, hyvin soivaa olemusta on mahdotonta kuvailla.?

Birgittalaissisarten liturgia oli mariaaninen eli heidän tuli joka päivä laulaa rukouksensa erityisesti Marian kunniaksi. Messun lisäksi heidän päiväänsä varsinaisesti rytmittivät hetkipalvelukset eli päivän rukoushetket. Sisarten rukoushetkien liturgiaa kutsutaan nimellä Cantus sororum eli Sisarten laulu. Cantus sororumin laulut antavat oman erityisen luonteensa sisarten liturgialle, koska ne olivat ainutlaatuisia, heille tehtyjä ja vain heidän luostarissaan laulettuja. Cantus sororumin loivat Birgitta ja hänen rippi-isänsä Petrus Skänningeläinen. Petrus sävelsi suuren osan lauluista, joiden tekstit perustuvat Birgitan näkyihin. Kiitollisuus ja kunnioitus Mariaa kohtaan on keskeistä sisarten liturgiassa. Aivan kuin Birgitta olisi halunnut uskoa nunnansa parhaan mahdollisen äidin huomaan, Marian suojelukseen. Maria oli sisarille paitsi suojelija myös esikuva. Birgitta toivoi, että kun sisaret päivän jokaisena hetkenä ajattelisivat Marian elämää ja tekoja, heistä tulisi vähitellen hänen kaltaisiaan: nöyriä, kuuliaisia ja rakkaudessa hyvin vahvoja. Marian seuraamiseen heitä auttoivat laulut, joiden teksteissä hänen osuutensa on merkittävä. Marian näkökulmasta seurataan Kristuksen pelastushistoriaa. Liturgiassa ei varsinaisesti kuitenkaan katsota Mariaa, vaan Marian silmin Kristusta.

Viikossa pelastushistoria

Cantus sororum oli ainutlaatuinen paitsi oman musiikkinsa tähden myös ajallisen muotonsa takia. Sisarten liturgia laulettiin viikon mittaisissa sykleissä. Yleensä luostarien rukoushetkissä laulut ja tekstit vaihtelevat kirkkovuoden mukaan, kuten oli käytäntö birgittalaisveljillä. Heidän hetkiensä kierto oli koko vuoden mittainen. Sisarten rituaali toistui joka viikko samanlaisena vuosittaisista juhlista riippumatta. Heidän liturgiassaan jokaisella viikon päivällä oli oma aiheensa, joka sisälsi tietyn näkökulman Pyhään Kolminaisuuteen, pelastushistoriaan ja ennen kaikkea Jumalanäidin elämään ja merkitykseen. Kulloisenkin päivän aihe tuotiin esille kaikissa teksteissä ja lauluissa. Tekstit voidaan nähdä historiallisena jatkumona maailman luomisesta ja Pyhästä Kolminaisuudesta Kristuksen ylösnousemukseen. Ajallisesti viikon aikana siirrytään Vanhan testamentin aiheista Uuteen testamenttiin. Voidaan myös ajatella, että viikon aikana kuljetaan läpi koko kirkkovuoden. Parhaiten viikon tekstilliseen ja musiikilliseen maisemaan voi tehdä matkaa perehtymällä lauluihin ja erityisesti liturgian tekstilliseen ytimeen, lukukappaleisiin. Ne ovat Birgitan näkykokoelma, jota kutsutaan nimellä Sermo angelicus eli Enkelisaarna. Viikon eri päivien teemaa valaisevat Birgitan omat tekstit.

Viikon ensimmäinen päivä on sunnuntai. Sunnuntain lauluissa ylistetään Pyhää Kolminaisuutta ja Mariaa, jota ensimmäisessä lukukappaleessa kuvataan vielä luomattomana Jumalan ajatuksissa.

?Mutta kaikkien niiden joukossa, jotka silloin olivat vielä luomattomia, oli yksi olento Jumalan läheisyydessä, joka seisoi kaikkia muita korkeammalla ja josta Jumala itse eniten iloitsi. Tässä luomattomassa maailmassa ilmestyivät tunnetut neljä elementtiä ikuisuudesta Jumalan kasvojen edessä Ilma hänessä tulisi olemaan niin kevyttä, ettei se koskaan voi puhaltaa Pyhää Henkeä vastaan. Maa tässä luomattomassa maailmassa olisi niin hyvää ja hedelmällistä, että mikään mikä ei ole hyödyllistä kaikille tarvitseville, ei siinä kasvaisi. Vesi olisi niin tyyntä, että vaikka mistä tuulet puhaltavat myrskyisinä, yhtään aaltoa ei näy siellä. Tuli olisi niin korkea, että liekit ja lämpö yltävät siihen asuntoon, jossa Jumala itse on.? Tekstiä seuraa ensimmäinen responsorio: ?Ylimmälle Kolminaisuudelle, jakamattomalle Jumalalle yksi jumaluus, yhtäläinen kunnia, yhtä ikuinen majesteettisuus, Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle. Kunpa kolmiyhteinen ja ainoa Jumala antaisi meille armonsa, hän, jolle sinä, oi Maria, olit kunnioitettu, hyvin mieluinen kaikkeudesta ikuisuuteen.?

Maanantain lauluissa pohditaan Jumalan äidin suhdetta enkelien maailmaan. Ensimmäisen lukukappaleen sanoin: ?Oi Neitsyt Maria, kaikkein lohdullisin, sinä olet se olento, jota enkelit aina luomisestaan saakka rakastivat.? Ensimmäinen responsorio jatkaa ajatusta: ?Sinua pyhää Herraa ylistävät korkeuksissa kaikki enkelit sanoen: Sinulle kuuluu kiitos ja kunnia, Herra. Kerubit ja serafit ja koko taivaallinen sotajoukko julistavat sinun kunniaksesi, Neitsyt, ylistystä Herralle.? Tiistain aiheena ovat patriarkat ja profeetat. Tiistaina Maria tuodaan esille toisena Eevana. Ensimmäisessä lukukappaleessa kerrotaan, kuinka Jumala tiedotti Aatamille, että hänen tyttärensä Maria tulevaisuudessa voisi hyvittää kaiken pahan, jonka hänen vaimonsa Eeva oli saanut aikaan. Ensimmäinen responsorio kertoo surullisen Eeva-äidin tarinan: ?Jättäytyessään vihollisen puolelle Eeva-äiti sulki itsensä yhdessä miehen kanssa kunnian rajojen ulkopuolelle; hän vaihtoi elämän kuolemaan. Hänen onnellinen tyttärensä, olemalla Jumalalle kuuliainen, nujersi vihollisen, palautti kunnian, karkotti kuoleman. Ja palautti elämän. Kiitos ja kunnia Jumalalle, kun hän antoi hauraan äidin synnyttää sellaisen tyttären, josta tuli myös oman siittäjänsä synnyttäjä.?

Keskiviikon aiheena on Marian syntymä: Keskiviikon toisessa lukukappaleessa verrataan Mariaa aamuruskoon, joka ilahduttaa meitä pohjoisen asukkeja: ?Asukkaat niissä maissa, jotka oli verhottu yölliseen pimeyteen, eivät iloinneet vain siksi, koska he aamuruskon nousun jälkeen ymmärsivät, että aurinko tulee nousemaan ylös, vaan myös, ja vielä enemmän siksi , koska he aamuruskon noustessa todella voisivat nähdä mitä heidän tulisi tehdä. Samalla tavalla kaipasivat pyhät enkelit, taivaalliset asukkaat, aamuruskon nousua - nimittäin Marian syntymää - ei valon tähden, vaan tosi auringon, Jumalan itsensä tähden , joka ei milloinkaan ollut poissa heidän näköpiiristään.? Lukukappaletta seuraavan responsorion teksti on vanhaa kirkollista perinnettä, ei suoranaisesti Birgitan näyistä: ?Iisain juuri tuotti vesan ja vesa kukan. Ja tämän kukan yllä lepää suloinen henki. Neitsyt, Jumalan synnyttäjä, on vesa, kukka hänen poikansa.?

Torstain teema on Kristuksen syntymä ja Neitsyt, joka synnyttää pojan: ?Katsokaa ihmettä. Herran Äiti hedelmöittyi Neitsyenä tuntematta yhteyttä mieheen. Seisoen kallisarvoisella taakalla kuormitettuna Maria huomaa olevansa iloinen äiti, joka ei tiedä olevansa vaimo. Hedelmöittyessään hän alkoi tavallisten lasten sijasta kantaa puhtaissa sisuksissaan kaunismuotoista ihmislasta, ja ikuisesti siunattuna hän synnytti meille Jumalan ja ihmisen. ?

Perjantain aiheena on kärsivä Kristus ja Marian myötäkärsimys: ?Kuten okaiden läheisyys ei vähennä kukkivan ruusun tuoksua, siten kokemiesi kärsimysten suunnattomuus, sinä Kristuksen Äiti, ei kyennyt vähentämään lujan luonteesi hyvettä, sillä sinusta henki kaikkien hyveiden tuoksu. Ole tukenamme, toivonamme, valmiina auttamaan meitä, sinun nöyriä rukoilijoitasi, ettei menestys tekisi meitä ylpeiksi eikä vastoinkäyminen masentaisi.?

Lauantaina muistetaan Kristuksen taivaaseen astumista ja Neitsyt Marian taivaaseen ottamista: ?Onnellinen olet, Neitsyt Maria, Jumalan synnyttäjä, joka uskoit Herraa, sinussa on tullut todeksi se, mitä sinulle on sanottu: Katso, olet korotettu enkelikuorojen yläpuolelle. Tule puolustamaan meitä Herran Jeesuksen Kristuksen edessä!? (Responsorioiden suomennokset Teivas Oksala)

Viikon lauluista ja varsinkin suurista responsorioista tulee vaikutelma, että Petrus Skänningeläinen on tavoittanut laulujen sävelmissä tekstin tunnelman. Sunnuntain Pyhän Kolminaisuuden lauluissa on mahtavuutta, voimaa ja suuruutta. Monet maanantain enkeliaiheiset laulut, samoin kuin lauantain ylösnousemuksen päivän laulut ovat sävelmiltään helliä, iloisia ja keinuvia. Torstain toiseen suureen responsorioon, joka käsittelee varsin vaikeaa aihetta, synnitöntä sikiämistä, Petrus on onnistunut sävelmaalailulla ja eri sävelasteikkoja eli moodeja käyttämällä luomaan oudon, vaikeasti hahmotettavan sävyn myös laulun melodiaan. Perjantai on viikon päivistä vaikuttavin ja järkyttävin, mikä kuuluu myös musiikissa. Perjantain suuret responsoriot ovat viikon responsorioista pisimpiä ja sekä tekstillisesti että melodisesti raskaita, joskin myös lohduttavia.

Artikkelille jatkoa kirjassa Pyhä Birgitta - Euroopan suojeluspyhimys. (Otava 2003, toim. Ahl ja Setälä).

Yhteystiedot

Uutiset

Laulava luostari