Musiikistamme

Musiikki meille on resonanssia ja harmoniaa. Soittimenamme on keho. Harjoitellessamme uusia lauluja, pohdimme niiden sointia meissä, sävelten suhteita toisiinsa ja niiden liikettä suhteessa kehoon ja tilaan.

Olennaisena puolena rukouslauluissa on teksti. Voidaan sanoa, että alistamme sävelen tekstille. Tai, ehkä paremmin sanottuna - joku muu vuosisatoja ennen meitä on tämän tehnyt. Sävelmät palvelevat tekstin merkitystä.

Sävelasteikot, joita käytämme poikkeavat perinteisestä duuri-molli tonaliteetista. Puhumme moodeista. Ne voi ymmärtää joko kirkkosävellajeina tai erilaisina tunnelmina. Tunnelmat voidaan kuvata adjektiiveilla, joita on yhtä paljon kuin on meidän tunteitamme. Musiikillisesti sävelmiä on helpompi kuvata. Käytämmme kahdeksaa eri moodia, autenttista ja plagaalista d-,e-,F- ja G-moodia. D-moodin keskeisin intervalli on korkea molliterssi, e-moodin karaktäärin luo korkea pieni sekunti, F-moodissa tavoittelemme pythagoralaista terssiä ja G-moodin tunnelmaa luo matala duuriterssi. Nämä kaikki siis suhteessa perusääneen. (Moodeista enemmän Vuoren kirjassa "Hiljaisuuden syvä ääni"). 

Kursseilla sävelasteikot opitaan matkimalla ja korvakuulolta, tunteen ja suunnan kautta. Kursseille osallistuminen ei edellytä mitään musiikinteorian tietämystä.