Tuutulauluja levyltämme

1. Tuuti lasta uinumahan,

Nukku-Matin kryytimaahan.

Äidin pitäis lähtiä kohta

karjaa katsomahan.

2. Tuuti lasta uinumahan,

Nukku-Matin kryytimaahan.

Vieppä Ville se vasikanjuoma

valmiiksi navettahan!

3. Tuuti lasta uinumahan,

Nukku-Matin kryytimaahan.

Olokaa lapset aivan hilijaa -

nyt jo Maija nukkuu.

(Veteli. A.R Koskinen 1905)

1. Aa tuuti lasta, tule uni vastaan.  Tuo unta tullessasi, aa tuuti lasta.

2. Aa, tuuti lasta,  tuli kissa vastaan, kissa kiipes kiikulle ja kiikutteli lasta.

3. Aa tuuti lasta, tuli susi vastaan, susi sipas sängylle, ja suukotteli lasta.

(trad.)

1. Hiljaa, hiljaa, ilta on, taivas tummeneepi, luonto tyyntyy lepohon, maa jo himmeneepi.

2. Haukottava hämäryys pirtin pienen täyttää, pärekin jo pihdissään pienemmästi näyttää.

3. Tuutusessa tummemmin keinuu leino lapsi; alkaa armas äitikin tulla tummemmaksi.

4. Sitten saapuu unonen, päreen sammuttaapi; pitkin pirtin penkkejä hiljaa hamuaapi.

(san. J. Mustakallio, säv. Mikael Nyberg)

1. Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, hänt' ihana enkeli kotihin vie.

Niin pitkä on matka, ei kotia näy, vaan ihana enkeli vierellä käy.

2. On pimeä korpi ja kivinen tie, ja  usein se käytävä liukaskin lie. Oi pianhan lapsonen langeta vois, jos käsi ei enkelin kädessä ois'.

3. Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, vaan ihana enkeli kotihin vie.

Oi laps´, ethän milloinkaan ottaa sä vois, sun kättäsi enkelin kädestä pois.

(san. P.J. Hannikainen, säv. Immi Hellén)

1. Uinu, uinu, pieni, uneen rauhaisaan,

Enkel' siivin hellin suojaa nukkujaa.

Unten laivaa aallot hiljaa keinuttaa.

Unten maassa tuuli lämmin puhaltaa.

2. Uinu, uinu, pieni, uneen rauhaisaan.

Enkel' siivin hellin suojaa nukkujaa.

Unten laivaa laulu hiljaa keinuttaa.

Unten maassa tuuli lämmin puhaltaa.

(san. ja säv. Hilkka-LiisaVuori) 

Nukuta, Jumala,lasta,

makahuta Maariainen,

Tule tuutuhun unonen,

käy unonen kätkyeseen,

pienen piltin peittehisin,

vakahaisen vaattehisin. (trad.)

Minä laulan lapselleni, kieltä pieksän pienelleni. Minä laulan lammen lumpeen, meren lumpeen luikahutan.  Taivaan kaaren taivuttelen, Ahdin asunnon avajan.  Kultahelmen helähytän, lapselleni, pienoiselle. (trad.)

1. Mitä itket pieni lintu, lintu tuima tuikuttelet, pahaisella pajupurolla, tiheällä tuomikolla? Mitä itket, pieni lintu?

2.  Sitä itken, pieni lintu, lintu tuima tuikuttelen: palelevi jalkojani, kivistävi kynsiäni.  Sitä itken, pieni lintu.

3.  Älä itke, pieni lintu, lintu tuima tuikuttele! Lennä tänne lintuseni, tule tänne, tuttuseni, tule tänne, tuttuseni! (san. Kanteletar, säv. P.J. Hannikainen)

1.  Aa, aa, allin lasta, pientä linnunpoikaa, pienellä linnulla on pienet siivet, joilla se poikiaan hoitaa.

2.  Aa, aa, allin lasta, pientä linnunpoikaa, pienellä linnulla on pikkuinen nokka, jolla se poikiaan hoitaa.

3.  Aa, aa, allin lasta, missäs sull' on pesä?  Lahokannon kainalossa on pienen linnun pesä. (trad.)

1.  Pii pii, pikkuinen lintu, pakottaako jalkojas, koivun oksalla ollessas, marjan varrella maatessas?

1. Tuuditan tulisoroista,

 kipenäistä kiikuttelen. 

Vaalin pientä valkeaista,

Luojan lasta liikuttelen.

2. Taivahast on lahja tullut,

taivahan tulen kisoista. 

Luojan lemmen leikinnöistä,

ei vahingon valkeoista.

3. Tuudin lasta maan valoksi,

en vahingon valkeaksi,

tuudin toivojen tuleksi,

työn jaloisen jatkajaksi.

4. Senpä tuudin tuikkeheksi,

tähdeksi tähän talohon,

maan hyväksi maineheksi, suurionnisten ilohon. 

(san J.H. Erkko, säv. trad.)

Soua sorsa, lieku lintu, vaalo valkia kananen.  Soriasti sorsat uivat, kauniisti meren kajava.  Tiirin liirin tikka tanssii tasaisella tanterella, sorsa soitti kantelella, vesilintu vempelellä.

(vepsäläinen sävelmä)

1.  Ljuuli, ljuuli, ljuuli lastu, ljuuli ljuuli pikkarastu, ljuuli ljuuli, ljuuli piendy, ljuuli, ljuuli, ljuuli bai.

2.  Baiju, baiju, muamon lastu, baiju baiju, Masua lastu.  Muamo Masua liekuttau, muamo Masua uinottau. (itäkarjalainen kans. laulu)

1.Tuutilullaa lasta, vaivu valvomasta, pane silmä umpeen, niin kuin kukka lumpeen.

2. Ilta armas ehtii, ei nyt liiku lehti, käki puussa kukkuu, meidän kulta nukkuu. (trad.)

1. Nuku, nuku pikkuinen

äidin oma kulta,

isän ruusunnuppunen

nuku, nuku jo.

2. Nuku, nuku pikkuinen,

mummin kissanminttu

vaarin pikku kukkanen

nuku, nuku jo.

3. Nuku, nuku pikkuinen

meidän oma nuppunen

nuku, nuku pikkuinen

nuku, nuku jo.

 (san. ja säv. Kirsti Autio)

1. Nuku, nuku lapsi kulta, äiti menee tarhaan, hakee sieltä päkälampaan, lampaan leuasta itkuhampaan, sinne pannaan itkut sulta.

2. Nuku, nuku lapsi kulta, isä menee metsään, hakee sieltä pupujussin, pupun taskusta paperipussin, sinne pannaan surut sulta. (san. Kirsi Kunnas, säv. trad.)

Tuslulleeriluu, tuslulleeriluu, tuslulleeri, lulleeri, lulleeri luu. Nyt kulta on vain. Ei riehuta lain. Nyt nukutaan vain. Nyt kulta on vain.  Tuslulleeriluu. (säv. Verner Maunumäki s. 1870, Kälviä; sovitus Vox Silentii)

1. Hyvin hiljaa, hyvin hiljaa, nyt kuuluu keijujen äänet. He tanssivat taas koko yön laulaen, koko yön laulaen.

2. Hyvin hiljaa, hyvin hiljaa.  Nyt syttyy tähtöset pienet.  Ne oottavat taas läpi yön loistaen, läpi yön loistaen.

2. Tiitiäinen metsäläinen, pieni menninkäinen, keinuu kuusen kainalossa, tuutuu tuulen kartanossa, sammuta siniset tähdet. (san. Kirsi Kunnas, säv. Risto Suurla)