Tuutulaulujen maailma

Tuutulaulu-kursseja järjestän kysynnän mukaan. Tänä syksynä tuutulauluja opetetaan kätilöopiston koululla Helsingissä! Tule mukaan, joko vauvan kanssa, odottaessasi, tai vain aivan omaksi iloksesi ja lohduksesi. Tuutulaulujen lempeä lohtu ei katso ikää eikä sukupuolta.

Tuutulauluja lauletaan myös vauvamuskareissa! Kysy omalta paikkakunnaltasi ja esitä toivomuksia musiikkikouluihin.

Voit laittaa myös minulle sähköpostia, tai kysellä kursseja muilta Synnytyslaulu-opettajilta.

Unettavin äänin,

Hilkka-Liisa

Unen aika

Uni tulee hiljaa, hellästi, omia aikojaan. Se ei taivu maanitteluun eikä pakkoon. Unta voi ja saa kuitenkin houkuttaa laulamalla ja huokaamalla. Ensimmäinen ääni johdattaa toiseen, hiljaisuus toistaa itseään, äänet pehmenevät ja hiljenevät. Tuutulaulut vaivuttavat laulajaa ja kuulijaa, unen laulajat kutsuvat lepoon. Kun löytää itselleen mieluisen tuutulaulun, sitä kannattaa helliä ja rakastaa. Laulun väsymätön toisto rauhoittaa laulajan, poljento hidastuu, ääni hiljenee, pulssi laskee ja hengitys tasaantuu. Lopulta tuutulaulu on lähellä mietiskelevää ääntä, hyvin hiljaista mielentilaa.
Laulujen sävelmät ovat usein yksinkertaisia keinuvia melodioita. Korkeat äänet koskettavat ajatuksiamme ja pään aluetta, puheäänen korkuiset äänet rauhoittavat sydämemme aluetta ja selkää, ja lopulta matalat äänet tuovat tietoisuuteemme alakehomme alueen. Kun rauhoitamme äänellämme toista ihmistä tai itseämme, laulumme samoin kuin puheemme sävelkulku on ylhäältä alaspäin. Äänen kulku johdattaa kehoa ja mieltä lepoon.
Levyn lauluista osa tavoittelee duurinomaista pythagoralaisen asteikon tunnelmaa (f-moodi), ja osa on luonnollisen mollisävelasteikon mukaisia (d-moodi). Duurisävelmät ovat ilon peilejä. Luonnollinen molli on lohduttava ja valoisa luonteeltaan, hellä ja kannatteleva. Sen hellyys on kuin kyynelhelmiä puiden lehdillä. Tuutulauluista voi löytää maan lempeän sylin ja taivaan korkean kaaren, kaikkeuden, joka taipuu rakkaudesta. Hellä ääni, vain yksi ääni, riittää kertomaan huokauksella kaiken kaipuun ja odotuksen, unen aika saa tulla.
Hilkka-Liisa Vuori

Unen aika-levyn lauluista

"Laulaisin mielelläni kehtolauluja, mutta en oikein muista, mitä niitä on", sanoo
moni. Lapsuudessa kuulluista lauluista voi palautua mieleen joitakin säkeitä,
melodian- tai tekstinpätkiä tai kenties pelkkä laulamisen tunnelma.

Tämä levy on tehty vastaukseksi kysymykseen "mitä niitä kehtolauluja nyt
olikaan". Levyllä on 20 suomalaista tai suomensukuista kehtolaulua, joiden sanat löytyvät tästä vihkosesta.

Olemme valinneet laulut oman makumme ja mieltymystemme mukaan. Olemme laulaneet
näitä lauluja itsellemme, lapsillemme, lastenlapsillemme, kummilapsille ja
monille muille, sekä lapsille että aikuisille. Niitä on laulettu yhdessä myös
tuutulaulukursseilla. Monet lauluista ovat tuttuja omasta lapsuudestamme, mutta
joukossa on myös uudempia helmiä.

Tuutulaulut on totuttu yhdistämään lapsiin, mutta mikään ei estä yhtä lailla
nuorta, aikuista tai vanhusta auttamaan itsensä tai läheisensä laululla uneen.
Aikuiselle laulajalleen hellä, vähäeleinen tuutulaulu on rauhoittava ja
tyynnyttävä kokemus, joka auttaa lepoon kiireisenkin päivän jälkeen.

Toivomme, että tämän levyn kuulija liittyy lauluun hyräillen tai mukana
laulaen. Toivomme, että tälle levylle valitsemamme tuutulaulut innoittavat
kuulijaa luomaan myös omia laulujaan. Laulun voi aloittaa vaikka yhdestä
sävelestä, jota hyräilee hiljakseen. Sanat syntyvät omasta elämästä, eletystä
päivästä tai muusta mielessä liikkuvasta. Tuutulaulu on hiljaista juttelua,
puhetta sävelillä, tai sanatonta hyrinää.

Suosittelemme omia muunnelmia myös levyn kanssa laulettaessa. Kun laulussa
esiintyy "lapsi", "kulta", tai muu vastaava puhuttelu, lapselle laulava vanhempi voi vaihtaa tilalle lapsen nimen. Lapsen kokemus "omasta", juuri hänelle omistetusta kehtolaulusta
voimistuu, kun hän kuulee laulussa oman nimensä.

Levyn laulujen teksteissä elävät yhtä lailla enkelit, linnut ja lammen lumpeet
kuin mielikuvitusmaailmojen keijukaisetkin. Vanhimmissa lauluissa voi tavata sanoja, jotka eivät ole nykykielessä yleisesti käytössä, kuten sana tuima, joka tarkoittaa kansanrunoudessa heikkoa, kurjaa, raukkaa. Sanalla vempele on kuvattu kaarta, esim. sateenkaarta: istui ilman vempeleellä, tai kaaren muotoista soitinta.

Levyn lauluista vanhimmat, kuten esim. Minä laulan lapselleni, kuuluvat ikiaikaiseen runonlauluperinteeseen. Mukana on myös vanhoja ja uudempia kansanlauluja ja oman aikamme lauluja, kuten esim. Tiitiäinen. Yhteinen nimittäjä kaikille on tilanne ja tarkoitus: turvallinen, rauhaisa olo, jossa unen on hyvä tulla.

Johanna Korhonen

Teksti Vox Silentii Unen aika -levylehtisestä. Fg-Naxos 2004.

Yhteystiedot

Uutiset

Tuutulaulujen maailma

Unen aika